Work week 7

Näillä lapsilla on tosi rankkoja kohtaloita ja välillä se saa olon tuntumaan tosi pahalta. Viikko alkoi tiedolla, että yks alakoulun oppilaista on kiidätetty sairaalaan koska hän on viillellyt itseään lasipullon sirpaleella. Syynä oli se, että äiti oli päättänyt muuttaa uuden miehen kanssa toiseen kaupunkiin eikä halunnut tyttöä mukaan. Tuntuu pahalta ajatella, että vanhempi haluaa hylätä lapsensa. Tytön kohtalo oli vielä epäselvä, sillä hän saattaisi voida asua isän kanssa joka pääsi hetki sitten vankilasta, mutta jos tämä ei ole hyvä ratkaisu niin hän päätyy lastenkotiin asumaan. Toinen tapaus oli alaluokalla oleva poika. Hänellä on kaksi veljeä, jotka käyttää huumeita, äiti työskentelee prostituoituna ja sisar, joka on 13 vuotias, on kokeillut huumeita. Tytöllä on vanhempia ystäviä, jotka työskentelevät prostituoituina. Poika osaa soittaa rumpuja todella hyvin, ja koulu yrittää tukea häntä tässä antamalla rumputunteja jokatoinen viikko ilmaiseksi. He toivovat, että tumpujen soitossa menestyminen tuo hänelle itsevarmuutta ja auttaa pysymään poissa huumeiden parista. Joskus tuntuu, et miten tällanen elämä voi olla todellista. Tuntuu jotenkin ihan kauheelta. Poika on koulussa aina erittäin iloinen ja hänestä ei voi mitenkään päätellä, millaisessa myllerryksessä hänen ajatuksensa mahtavat olla. Välillä musta tuntuu, että näiden juttujen kuuleminen on liikaa. Kun lapset tulee välitunnilla halaamaan mua ja ei tahdo päästää irti, niin mulle tulee sellanen olo, että haluaisin pelastaa ne kaikki. Ja se, että joka kerta kun meen kouluun niin ne huutaa iloisina mun nimeä ja ottaa kädestä kiinni on niin mahtavaa. Miten ne osaakin olla niin iloisia ja positiivisia kaikesta huolimatta. Ehkä se on yks keino paeta todellisuutta...