Thursday thoughts

Työviikko on kulunut mukavasti, mutta moni asia on jäänyt mietityttämään. Kävimme ohjaajani kanssa kotikäynneillä tällä viikolla ja täytyy sanoa, että en voinut uskoa, että jotkut ihmiset asuvat näinkin kurjissa oloissa. Asunnot sijaitsivat köyhällä alueella ihan koulun vieressä ja olivat mielestäni siinä rajalla, että ovat asumiseen kelvollisia. Vaikka Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka yrittävät tulla toimeen pienellä toimeentulolla, ei tilannetta voi verrata ollenkaan Unkarin tilanteeseen. Suomessa ihmisillä on sosiaaliturva ja vaikka se tuntuu joskus olevan riittämätön niin tämän nähtyäni olen vakuuttunut siitä, että Suomessa kuitenkin huolehditaan, ettei ihmiset joudu elämään näin karuissa oloissa. Ympäristö ei mielestäni ollut kovin terveellinen kasvuympäristö lapsille, koska alueella pyörii narkkareita ja diilereitä, asunnot ovat todella rähjäisiä ja huonokuntoisia. Kysyin ohjaajaltani onko Unkarissa mitään sosiaaliturvaa ja hän sanoi, että on, mutta se on riittämätön. Ongelmana on myös se, että osa ihmisistä ei ole edes kirjoilla Unkarissa, joten he eivät voi saada tätä vähäistäkään apua. Asunnot ovat kaupungin lunastamia ja kaupunki vuokraa niitä pienellä summalla köyhille perheille. Ohjaajani kertoi, että Unkarissa on melkein mahdotonta ostaa omaa asuntoa, sillä keskiverto palkka kuukaudessa on noin 300 euroa. Puhuimme myös asunnottomuudesta, jota Unkarissa on paljon. Katukuvasta näkyi mielestäni melko hyvin vähäosaisuus. Koululla puolestaan sain lapsilta taas ihanan vastaanoton. Kaikki halusivat pitää kädestä kiinni, mutta valitettavasti kädet loppui kesken kun 20 lasta pyöri ympärilläni :D Lapset ovat todella kiinnostuneita kuulemaan minusta, mutta kommunikointi on ikävä kyllä vaikeaa. Osallistuin myös vanhempain tapaamiseen, jonka opettajat olivat järjestäneet koululla. Paikalle saapui ainoastaan viisi vanhempaa, joka oli saavutus, sillä ohjaajani oli olettanut, että paikalle saapuisi ehkä vain kolme. Aloitin keskiviikkona unkarinkielen kurssin, sillä ajattelin, että siitä voisi olla hyötyä koulussa lasten parissa. Unkarinkieli näin ensimmäisen tunnin jälkeen tuntuu vaikealta, mutta nyt osaan sanoa jo muutamia tervehdyksiä. Harjoittelu ohjaajani mielestä minulla on hyvä lausunta, joten ehkä uskaltaudun jopa käyttämään näitä tervehdyksiä jossakin :'D Muuten elämä Unkarissa sujuu ihan mukavasti. Päivä päivältä olen oppinut tuntemaan paremmin muita vaihtareita ja Gyorissa kulkeminen on jo suht helppoa. Toissapäivänä menin ensimmäistä kertaa bussilla kaupunkiin ja olin tosi ylpeä itestäni kun löysin perille :D Englannin puhuminen sujuu jo suhteellisen hyvin, mutta kaipaan suomenkielen puhumista erittäin paljon. Tää viikko on mennyt töiden lisäksi pyykkitupaan tutustuessa ja ruokaa tehdessä. Se on hassua miten tavalliset kotityöt tuntuu vaikeammilta vieraassa ympäristössä, kun ei oikein tiedä mikä on mitäkin ja miten asiat toimii :D Käytiin eilen myös Gyorin yöelämässä. Huomenna olemme lähdössä vaihtariporukan kanssa leirille viikonlopuksi. Leiri on Balaton järven rannalla. Leirille on tulossa vaihto-oppilaita ympäri Unkaria ja yhteensä meitä tuleee olemaan noin 400. Odotan leiriä innolla!