Work week 2

Tällä viikolla olemme keskustelleet ohjaajani kanssa Unkarin koulujärjestelmästä. Unkarissa koulu aloitetaan 6 vuotiaana, joten heillä ei ole esikoulua lainkaan. Unkarissa on julkisia kouluja sekä yksityisiä kouluja. Ohjaajani näki koulujärjestelmässä yhtenä ongelmana sen, että suurin osa erityilapsista kerääntyy julkisiin kouluihin, jotka ovat köyhimmillä alueilla ja ns. normaaleista perheistä tulevat lapset opiskelevat yksityisissä kouluissa tai alueilla, jossa ei ole sosiaalisia ongelmia ja köyhyyttä. Lapsia erilaisista perhetaustoista on yritetty sekoittaa keskenään kouluihin, mutta ohjaajani sanoi, ettei ns. normaaleista perheistä tulevien lasten vanhemmat halua pistää lapsiaan sellaisen alueen kouluun, jossa tietää olevan perheillä paljon ongelmia. Ideaali tilanne olisi, että yhdellä luokalla olisi ainoastaan kaksi erityistätukea tarvitsevaa lasta, mutta käytännössä asia ei mene näin. Tässä koulussa, jossa työskentelen on lapsilla paljon erityistarpeita perhetaustasta johtuen. Luokat ovat kooltaan 15 hengen luokkia, mutta silti liian isoja, koska lapset tarvitsevat niin paljon tukea ja yhden opettajan on vaikea hallita tätä yksin. Ohjaajani kertoi, että Unkarissa on myös kova pula opettajista. Moni ei halua kouluttautua opettajaksi, koska palkka on niin huono. Erityisesti fysiikan ja kemian opettajista on kova pula. Esimerkiksi tässä koulussa, jossa työskentelen ei ole ollenkaan fyssikan ja kemian opettajia, vaan yläluokat käyvät vierailemassa laboratoriossa. Kysyin ohajaajaltani siitä, onko lapsilla jonkinlaisia rangaistuksia, jos he myöhästyvät koulusta tai eivät tee läksyjä. Ohjaajani kertoi, että jokaisella oppilaalla on omat tavoitteet, joita saavuttamalla he saavat pisteitä. Tavoitteet mietitään yhdessä opettajan, oppilaan ja vanhempien kanssa. Tavoitteita on koulunkäyntiin liittyvä tavoite sekä käyttäytymiseen liittyvä tavoite. Jokaisella on oma tavoite lappu liimattuna pulpetin kulmaan ja tavoitteet näkyvät myös seinällä, jotta kaikki opettajat näkevät ne. Jokaisen tunnin jälkeen opettaja kysyy oppilaalta, onko hän mielestään saavuttanut tavoitteen tunnilla, ja jos on, niin oppilas saa pisteitä taulukkoon. Mitä enemmän pisteitä, sitä paremmin tavoitteet on saavutettu. Tavoitteita voidaan myös muuttaa lukuvuoden aikana, jos tavoite tuntuu liian vaikealta tai se on jo saavutettu. Tavoitteina lapsilla oli esimerkiksi se, että tekee tehtävät, viittaa tunnilla, ei korota ääntä, pysyy luokassa eikä lähde käytävään ym. Luokalla on myös yhteinen tavoite. Mielestäni tämä oli oikein toimiva ratkaisu ja motivoi lapsia. Ohjaajani sanoi kun menin töihin, että lapset olivat innolla odottaneet, koska tulen taas töihin. Heillä oli taas kovasti asiaa ja he kaipaavat mielestäni todella paljon sitä, että joku on läsnä ja kuuntelee heitä. He ovat myös kovia halaamaan ja pitämään kädestä. Välitunnilla lapset halusivat kovasti, että laulan heille jotakin :D Lauloin heille sitten jänis istui maassa ja yritin käsimerkein näyttää, että laulu kertoo jäniksestä. Kaikki lapset kuuntelivat keskittyneesti välitunnilla kun kajautin laulun keskellä pihaa ja taputtivat sen kälkeen. Se oli huvittava tilanne, mutta tulipahan laulettua :D

Wondercamp

Perjantai aamuna lähdettiin aikaseen Balaton nimiselle järvelle leirille. Leirille osallistui vaihto opiskelijoita ympäri Unkaria ja paikalla oli noin 300 opiskelijaa. Leirikeskus oli aika mielenkiintoinen :D Nukuimme huoneessa, jossa oli 20 patjaa vierekkäin ja ei muuta. Huoneet oli sellaiset että tuntui vähän niinkun olisi teltassa nukkunut, kunnon leireily elämää siis! Päärakennuksen katto vuoti vettä, mutta asia hoidettiin niin, että vuotavien kohtien alle laitettiin ämpäri ja pippalot jatkuivat. Vähän eri meininki kun Suomessa :'D Perjantaina ja lauantaina oli siis todella huono sää, koska satoi kaatamalla vettä ja oli todella kylmä. Muut vaihtarit olivat sitä mieltä, että en voi olla aito suomalainen, koska olin niin kylmissäni :D Leirillä kaikilla kouluilla oli oma ryhmä. Meidän ryhmän nimi oli Inglorious Irish :D Teimme leirille paidat ja ryhmällemme yhteisen lipun. Meillä oli myös oma laulu ja siihen sopiva tanssi, joka esitettiin illalla muille. Lauantaina leirillä oli eri pisteitä, joita kuljettiin oman ryhmän kanssa. Niistä oli tarkoitus kerätä pisteitä ja eniten pisteitä saanut ryhmä voitti kisan. Leririn ideana oli tutustua toisiimme mutta myös Unkarilaisiin tapoihin. Lauantaina esiintyi tanssiryhmä, joka esitti Unkarilaisia perinne tansseja ja Unkarilaista juomaa nimeltä palinka tarjottiin joka välissä. Suoraan sanottuna en oo koskaan maistanu mitään niin tujua :'D Lauantaina käytiin kattomassa myös Balaton järveä, joka oli tosi hieno. En käynnyt uimassa koska oli niin kylmä ja olen ollut flunssassa jo muutaman päivän. Toivoin kovasti et leirillä olis ollut edes yks suomalainen ja olihan siellä. Tää poika oli opiskelemassa pohjois Unkarissa, kaupunkia en muista nimeltä. Oli tosi hauska tavata suomalainen, koska oon kaivannut tosi paljon suomenkieltä. Oltiin kummatkin niin solmussa kielen kanssa, että puhuttiin välillä vahingossa englantia keskenämme :D Oli kuitenki tosi kiva tavata ja puhua kaikista kokemuksista yhdessä. Hauskaa oli, että hän ajatteli vaihtarielämästä ja Unkarin elämänmenosta aika samalla tavalla. Huomasi heti, että ollaan kummatkin suomalaisia :D Se vähän harmittaa, että leiriltä lähti toisena päivänä melkein puolet opiskelijoista kotiin. Syynä oli se, että ensimmäisenä päivänä ruoka loppui kesken ja ruoka, jota tarjottiin ei ollut kuulemma kovin hyvää. Moni oli myös siitä tuohtunut, että majoitus oli niin huono. Täytyy sanoa, että leiri oli kyllä vähän erilainen kun olin odottanut, mutta otan tän leirin yhtenä uutena kokemuksena :)

Thursday thoughts

Työviikko on kulunut mukavasti, mutta moni asia on jäänyt mietityttämään. Kävimme ohjaajani kanssa kotikäynneillä tällä viikolla ja täytyy sanoa, että en voinut uskoa, että jotkut ihmiset asuvat näinkin kurjissa oloissa. Asunnot sijaitsivat köyhällä alueella ihan koulun vieressä ja olivat mielestäni siinä rajalla, että ovat asumiseen kelvollisia. Vaikka Suomessakin on paljon ihmisiä, jotka yrittävät tulla toimeen pienellä toimeentulolla, ei tilannetta voi verrata ollenkaan Unkarin tilanteeseen. Suomessa ihmisillä on sosiaaliturva ja vaikka se tuntuu joskus olevan riittämätön niin tämän nähtyäni olen vakuuttunut siitä, että Suomessa kuitenkin huolehditaan, ettei ihmiset joudu elämään näin karuissa oloissa. Ympäristö ei mielestäni ollut kovin terveellinen kasvuympäristö lapsille, koska alueella pyörii narkkareita ja diilereitä, asunnot ovat todella rähjäisiä ja huonokuntoisia. Kysyin ohjaajaltani onko Unkarissa mitään sosiaaliturvaa ja hän sanoi, että on, mutta se on riittämätön. Ongelmana on myös se, että osa ihmisistä ei ole edes kirjoilla Unkarissa, joten he eivät voi saada tätä vähäistäkään apua. Asunnot ovat kaupungin lunastamia ja kaupunki vuokraa niitä pienellä summalla köyhille perheille. Ohjaajani kertoi, että Unkarissa on melkein mahdotonta ostaa omaa asuntoa, sillä keskiverto palkka kuukaudessa on noin 300 euroa. Puhuimme myös asunnottomuudesta, jota Unkarissa on paljon. Katukuvasta näkyi mielestäni melko hyvin vähäosaisuus. Koululla puolestaan sain lapsilta taas ihanan vastaanoton. Kaikki halusivat pitää kädestä kiinni, mutta valitettavasti kädet loppui kesken kun 20 lasta pyöri ympärilläni :D Lapset ovat todella kiinnostuneita kuulemaan minusta, mutta kommunikointi on ikävä kyllä vaikeaa. Osallistuin myös vanhempain tapaamiseen, jonka opettajat olivat järjestäneet koululla. Paikalle saapui ainoastaan viisi vanhempaa, joka oli saavutus, sillä ohjaajani oli olettanut, että paikalle saapuisi ehkä vain kolme. Aloitin keskiviikkona unkarinkielen kurssin, sillä ajattelin, että siitä voisi olla hyötyä koulussa lasten parissa. Unkarinkieli näin ensimmäisen tunnin jälkeen tuntuu vaikealta, mutta nyt osaan sanoa jo muutamia tervehdyksiä. Harjoittelu ohjaajani mielestä minulla on hyvä lausunta, joten ehkä uskaltaudun jopa käyttämään näitä tervehdyksiä jossakin :'D Muuten elämä Unkarissa sujuu ihan mukavasti. Päivä päivältä olen oppinut tuntemaan paremmin muita vaihtareita ja Gyorissa kulkeminen on jo suht helppoa. Toissapäivänä menin ensimmäistä kertaa bussilla kaupunkiin ja olin tosi ylpeä itestäni kun löysin perille :D Englannin puhuminen sujuu jo suhteellisen hyvin, mutta kaipaan suomenkielen puhumista erittäin paljon. Tää viikko on mennyt töiden lisäksi pyykkitupaan tutustuessa ja ruokaa tehdessä. Se on hassua miten tavalliset kotityöt tuntuu vaikeammilta vieraassa ympäristössä, kun ei oikein tiedä mikä on mitäkin ja miten asiat toimii :D Käytiin eilen myös Gyorin yöelämässä. Huomenna olemme lähdössä vaihtariporukan kanssa leirille viikonlopuksi. Leiri on Balaton järven rannalla. Leirille on tulossa vaihto-oppilaita ympäri Unkaria ja yhteensä meitä tuleee olemaan noin 400. Odotan leiriä innolla!

Work work

Tällä viikolla alkoi työharjoittelu koulussa. Koulu on peruskoulu, jossa on 6-15 vuotiaita lapsia. Opiskelijoita koulussa on noin pari sataa. Koulu sijaitsee köyhällä alueella, joten koulun lapset ovat köyhistä perheistä ja suurimman osan vanhemmat ovat vankilassa, käyttävät tai myyvät huumeita tai itseään saadakseen elantonsa. Osalla heistä on myös luvattomasti maassa ja tekevät pimeästi töitä. Koulussa on niin kantaväestöön kuuluvia lapsia kuin romanilapsia. Ohjaajani kertoi, että suurin osa romanilapsista keskeyttää peruskoulunsa ennnen 15 vuoden ikää, sillä heidän kulttuurissaan naimisiin mennään hyvin nuorena ja aletaan elämään perhe elämää. Monen lapsen vanhemmatkin ovat keskeyttäneet koulunsa, joten heistä ei ole kovin paljoa apua koulunkäynnin edistämiseksi. Lapset tekevät koulujuttuja ainoastaan koulussa eivätkä ota kirjoja kotiin, koska kotona ei ole ketään joka auttaisi eikä tilaa tehdä läksyjä. Koulun henkilökunta yrittää saada lapset pysymään koulussa mahdollisimman pitkään, jottei köyhyys jatkuisi, vaan lapset saisivat koulutuksen ja tätä kautta töitä. Ohjaajani kuitenkin sanoi, että se on melko vaikeaa, joten tärkeimpänä asiana he pitävät sitä, että lapset oppisivat edes lukemaan ja kirjoittamaan. Ohjaajani lisäksi tapasin koululla muutaman opettajan, jotka tosin eivät puhuneet englantia. Ohjaajani kertoi, että he tekevät yhteistyötä monien eri tahojen kanssa kuten lastensuojelun, sosiaalityöntekijöiden, poliisin ja perhetyön kanssa. Ohjaajani työnkuvaan kuuluu myös kotikäynnit perheissä ja jos paikka on vaativa, käynnille mennään pareittain. Koulussa työskentelee myös romaanikulttuuriin perehtynyt henkilö. Tällä viikolla olemme menossa käymään kotikäynnillä. Ensimmäinen päiväni koulussa oli aivan ihana. Sain lapsilta todella hyvän vastaannoton, joka lämmitti mieltä kovasti. Harjoittelun alku oli ihan erilainen kun esim. silloin kun aloitin kuraattori harjoittelun Suomessa. Lapset tulivat heti juttelemaan kaikkea ja kyselemään kuka olen ym. Vähän harmitti ettei meillä ollut yhteistä kieltä. Onneksi ohjaajani kuitenki tulkkasi joitakin asioita ja oli ihana huomata ettei yhteisen kielen puute kuitenkaan vaikuttanut asiaan kovin paljoa. Välitunnilla pelasin lasten kanssa lentopalloa ja elekieltä käyttäen ymmärsimme toisiamme aika hyvin. He opettivat minulle myös muutaman sanan unkariksi ja halusivat kovasti näyttää ja kertoa omia asioitaan minulle. Jotenkin ensimmäisen päivän jälkeen aloin kovasti ajattelemaan sitä, kuinka erilaista elämää ihmiset voivatkaan elää. Lapset olivat niin iloisia ja myönteisiä, ettei ikinä olisi arvannut että heillä on melko vaikeat kotiolot. Pidän harjoittelupaikastani erittäin paljon, mutta tiedän, ettei työ siellä ole helpoimmasta päästä. Lasten kohtalot saattavat jäädä mietityttämään, koska lapset ovat jotenkin niin viattomia että ei haluaisi kenenkään joutuvan elämään tiettyjen asioiden parissa.

Trip to Budapest

Perjantaina lähdettiin vaihtariporukalla Budapestiin. Kaupunki oli ihan älyttömän hieno ja ehdottomasti käymisen arvoinen! Perjantai kului aikalailla majoitukseen suunnistaessa. Yksi vaihtareista oli vuokrannut meille asunnon Budapestin keskustasta, jossa majoituttiin kaksi yötä. Perille päästyämme menimme yhdessä illalliselle ja tutustumaan paremmin kaupunkiin. Budapest oli täynnä ihania ruokapaikkoja ja kahviloita ja pieniä putiikkeja. Siellä olis mennyt helposti montakin viikkoa, koska nähtävää oli niin paljon. Lauantaina kiivettiin Budapestin korkeimmalle huipulle nimeltä Janos Hegy. Sieltä näkyi koko Budapest. Vuorelta pääsi alas näköalahissillä, joka oli ihan älyttömän kiva kokemus. Tämän jälkeen kävimme katsomassa muita nähtävyyksiä ja illalla jatkoimme Budapestin yöelämään. Rehellisesti sanottuna Budapest on yks hienoimmista paikoista missä oon koskaan käynyt. Sunnuntaina käytiin street food market-nimisessä tapahtumassa. Yksi kokonainen katu oli täynnä erilaisia pisteitä, joista sai mitä erilaisimpia ruokia ja herkkuja. Maistoin markkinoilla paikallista jälkiruokaa. Se muistutti taikinasta tehtyä palloa, jonka sisällä oli suklaata. Ei yhtään pahaa, voin kertoa :D Jos Unkariin aikoo matkustaa niin kannattaa olla tietonen siitä, että täällä ei oikeesti puhuta kovin paljoa englantia. Se on jotenki erikoista, koska englanti on kuitenkin aika yleinen kieli. Oon matkan aikana niin Budapestissa kun Gyorissa joutunu hauskoihin tilanteisiin kun toinen osapuoli ei oo puhunut englantia. Tän takia ajattelin mennä huomenna unkarinkielen kurssille, jotta asiointi helpottuis edes vähän. Tällä hetkellä ainut mitä osaan sanoa unkariks on kösönöm ja szia eli siis kiitos ja hei :D Siitä on vielä pakko mainita että mun mielestä Budapestissa oli hirveesti kodittomia. En tiedä johtuuko se siitä, että opiskelen sosionomiksi, mut näin kodittomia ihmisiä joka puolella, joka tuntui jotenkin tosi pahalta. Budapest on hieno kaupunki ja näyttää varakkaalta, mutta kuitenkin käytävillä, metrotunneleissa ym. nukkui ihmisiä patjoilla tai sitten he olivat leiriytyneet esim. puistoon. Sanoin asiasta yhdelle unkarilaisella menttorille ja hän oli sitä mieltä, että kyseessä on luultavasti olleet pakolaiset, mutta minusta ne näytti ihan kantaväestölle. Jokatapauksessa tästä tuli vähän kurja olo. Tulimme sunnuntaina takasin Budapestista ja jännitystä matkaan toi se, että edellisenä päivänä Gyorin rautatieasemalla oli ollut 5000-6000 pakolaista. Tilanne oli kuitenkin onneksi rauhoittunut kun palasimme Gyoriin. Gyorissa elämä alkaa tuntumaan jo suht normaalilta. Toki on vielä paljon uusia asioita mutta elämä täällä tuntuu jo vähän helpommalta, kun on tutustunut paremmim muihin vaihtareihin. Tänään kävin menttorini kanssa immigration officessa ilmoittautumassa ja sain virallisen luvan olla Unkarissa. Pakolais tilanne Unkarissa on tällä hetkellä sellainen, että se vaatii kaikkia ulkomailta tulleita ilmoittautumaan toimistossa.

Week 1

Pari päivää Unkarissa takana ja täytyy sanoa että on aika sekavat fiilikset tällä hetkellä :D kaikki on mennyt hyvin mutta niin paljon uusia asioita on tullu koko ajan vastaan että ei meinaa pysyä perässä. Yliopisto on paljon isompi kuin odotin. Yliopiston alueella on koulun lisäks mm. neljä asuntolaa, kahviloita, urheilukeskus ja baareja joka kulman takana. Tää viikko on menny aikalailla tähän lähialueeseen tutustuessa ja Gyorin keskustassa oon käyny pari kertaa joka on ihan älyttömän upea! Lähikauppa on tullu jo tosi tutuksi, koska kauppareissu kestää yleensä aika kauan kun ei oikein tiedä mitä paketeissa on :D Eksyin yhtenä päivänä myös yhteen kauppakeskukseen nimeltä Arkad ja sinne on kyllä päästävä uudelleen paremmalla ajalla. Keskiviikkona käytiin tutustumassa Unkarin yöelämään vaihtariporukalla ja tutustuin samalla paremmin muihin vaihtareihin. Viikonloppuna ollaan lähdössä käymään pienellä porukalla Budapestissa ja sitä reissua odotan jo innolla! Yliopiston asuntolassa on yhdessä huoneessa kolme ihmistä, joten mulla on siis kaksi kämppistä. Toinen tytöistä on virolainen ja toinen espanjalainen. Vaihtareita on eniten Espanjasta ja sen lisäks mm. Italiasta, Saksasta, Turkista ja Ranskasta. Suomalaisia ei ole muita kun minä :D Asuntolassa asuminen on ihan uus juttu ja vaatii itteltä vähän totuttelua. Huone, jossa asutaan on tosi pieni. Siellä on jokaiselle ainoastaan sänky, pieni hyllytila, vaatekaappi ja vessatilat jaetaan toisen huoneen kanssa. Täällä ei myöskään oo mitään astioita ruuanlaittoa varten, joten se on varmaan seuraava hankinta. Aluksi ajattelin jotenki, että Suomi ja Unkari on tosi samanlaisia, mut vaikka oon ollu täällä vasta muutaman päivän niin oon jo huomannu monta eroa. Täällä on tapana esimerkiksi tervehtiä pussaamalla molemmille poskille, joka oli mulle aivan vierasta :D Yksi iso ero on ilmasto. Täällä on ollut tällä viikolla joka päivä +30 astetta ja voin sanoa et kylmä ei oo päässyt tulemaan :D Unkarilaiset puhuu melko huonosti englantia ja se on ehkä vähän hankaloittanu asiointia. Onneks elekielellä pääsee jo aika pitkälle :D Unkarilaiset tuntuu olevan tosi ystävällistä porukkaa ja pitää hirveesti suomalaisista. Monesta muusta vaihtarista on ollut eksoottista se, että oon Suomesta :D Kulttuurierot yleensäkin on tullu tosi hyvin esille tässä parin päivän aikana ja on jotenki naurattanut se kun on huomannut että kuinka suomalainen juro sitä osaakaan olla kun vertaa esimerkiksi espanjalaisiin :D Tänään tapasin ensimmäistä kertaa harjoittelun ohjaajan ja sovittiin että aloitan työt maanantaina. Ohjaaja vaikutti tosi mukavalta mutta ei puhunut kovin paljoa englantia. Hän kertoi lyhyesti mitä harjoittelussa tulen tekemään ja työ kuulosti aika samanlaiselta kuin Suomessa kuraattorin työ. Odotan mielenkiinnolla millaista harjoittelussa tulee olemaan.